Assi P.

"Anyone who doesn’t have a great time in San Francisco is pretty much dead to me."

Anthony Bourdain

Mun ensimmäinen reissupostaus alkaa tästä! Oon ennen tyytynyt lisäilemään vain pelkkiä kuvia, mutta olen tullut siihen tulokseen, että muutama sananen voisi olla paikallaan. Mulla itselläni tapana lukea ennen reissuun lähtöä kaikki informaatio matkakohteesta, joten jospa näistä tulevista reissupostauksista olisi myös jollekin muullekin hyötyä ja inspiraatiota.

Saavuimme San Franciscon keskustaan illalla, kun kaupunki oli jo pimeä. Olin lukenut juttuja, että San Francisco voi olla iltaisin levoton ja liikkumista siellä tulisi silloin välttää. Raahustaessa hostelliin tunsin kuitenkin oloni kumman kotoisaksi. "Tätähän se reissuelämä on", ajattelin, "lopulta sitä voi löytää kotoisan mistä päin maailmaa, eikä monetkaan asiat tunnu enää mitenkään erityisen jännittäviltä tai pelottavilta".

Hostellin aulassa odotti pettymys. Aulassa kimmelsi joulukuusi, mutta se siitä kaikesta hohdosta. Paikka oli sotkuinen ja kaikkialla vallitsi pienoinen kaaos. Huoneet osoittautuivat ok:ksi ja loppujen lopuksi hostelli onnistui viihdyttämään meitä aamuisilla banaani-nutella -vohveleillaan. Hostelli oli hintatasoltaan San Franciscon halvimmasta päästä (vajaa 30e/yö/hlö) ja se sijaitsi pahamaineisen kaupunginosan Tenderloinin kulmilla. Siitä oli kuitenkin vain muutaman korttelin matka pääkadulle Market Streetille, joten ajattelimme, että alue saa nyt luvan kelvata. Kun ei lähtenyt iltamyöhällä minnekään, niin en nähnyt sijainnissa mitään ongelmaa.

En ole koskaan nähnyt niin paljon kodittomia. Kodittomuus on todella iso ongelma SF:ssa ja sitä ei voi olla huomaamatta. Ainakin minulle niin valloillaan olevan kodittomuuden näkeminen avasi silmiä. Ymmärrän nyt paremmin ja konkreettisesti, miksi esim. alkoholistelle kannattaa maksaa asunto ja eläminen - muuten ne olisivat tuolla kaduilla sotkemassa, huutelemassa, aiheuttamassa yleistä levottomuutta. Pahinta olisi kuitenkin se, jos joutuisi elämään päivittäin niin räikeän epätasa-arvon keskellä ja kohtaamaan niin kamalaa epäinhimillisyyttä. Tuntuihan se aika typerältä astua hotellin ovesta ulos ja nähdä oviaukon juurella makaavan kodittomia ihmisiä kylmissään ja nälissään. Samaan aikaan muistelin sitä neljää isoa tyynyä, jonka keskellä olin edellisyön nukkunut. Entä jos olisi vaan vienyt puolet tyynyistä kodittomille? Kyllä mä monesti aattelin, että Suomessa jokainen syntyy vähintään hopealusikka suussa...

Vaikka kaupunki piti sisällään kaikkea ikävää, inhottavaa, ällottävää ja surullista, oli San Francisco positiivinen yllätys ja mä tykkäsin olla siellä. Meitä suosi aurinkoiset säät, vaikkakin ne vaihtelivat t-paita säästä aina toppatakki-iltoihin. En siis turhaan pakannut matkalaukkuun kolmea takkia.. Tykkäsin myös ainakin näin jälkikäteen muisteltuna mäkisestä kaupunkimaastosta. Mäkiä ylös ja alas kipuaminen oli varsinaisen jännää ja mäkien vuoksi San Francisco on täynnä hurjan kauniita maisemia. Mä tykkäsin myös SF:n monipuolisuudesta. Siitä, että välillä on rantaa ja sellaista beachlife tunnelmaa, sitten on pilvenpiirtäjiä, italialaista tai kiinalaista kaupunginosaa, graffitiseiniä tai överihienoja taloja.

Luin monesta blogista, että monen kokemus San Franciscosta oli ollut hieman negatiivinen. Monet oli kokenut sen levottomana ja jopa pelottavana. Sinänsä allekirjoitan väitteen. Olihan siellä kaikennäköistä porukkaa. Näki, kun ihmiset ulostaa kadulle, syö suolaa ja sokeria, nukkuu oksennuksen keskellä, vetää huumeita tai sitten niitä, jotka ovat jo totaalisesti menettäneet järkensä kaiken sen ikävän keskellä. Mutta mielestäni San Franciscoa on turha leimata tällaiseksi narkkareiden, rikollisten ja kodittomien luvatuksi maaksi, koska siellä on vastapainoksi paljon hyvää. Jos ei millään halua nähdä mitään ikävää tai haluaa ainakin parhaansa mukaan yrittää välttää näkemästä, niin sanoisin, että vältä menemästä Tenderloiniin, Mission Districtille ja ainakin keskustan Market Streetille. Pysyttele tiukasti SF:n pohjoispuolella ja liiku matkoja taksilla. Mutta kritisoin tällaista matkailua. Miksi täytyy nähdä vain ne paikat, jotka on siivottu ja kiillotettu turisteja varten? En tarkoita sitä, että pitäisi tarkoituksella etsiä kaikki ruma ja inhottava ja lopulta velloa siinä. Ajattelin vain, että sen todellisuuden kohtaaminen on voi olla avartavaa ja erilaisuuden näkeminen tuo uusia näkökulmia omaan elämään. Mutta varmaan se menee sitten niin, että jos on paljon rahaa, niin ei sitä jaksa kävellä paikasta toiseen ja oma kallisarvoinen aika halutaan viettää siellä omassa mukavassa kuplassa ja nähdä vain sinne kuplaan kuuluvia asioita.